Kun on ihan väsyksissä, niin melkeinpä parasta, mitä voi tehdä, on laittaa hyvä, siis oikeasti hyvä levy soimaan ja asettua sohvannurkkaan kuuntelemaan. Nyt soi Five Corners Quintet, ja oikein tunnen,kuinka siitä saa hyvää voimaa! Ihana levy!  Toinen uusi ihana on Emma Salokosken uusi Kaksi mannerta.

Olen luistellut liikaa. Sunnuntain järven jäällä yli kymmenen kilomteriä oli koivelleni liikaa,  etenkin kun pohjalla oli kunnon hiihdot. Oikeassa jalassa on nyt joku rasitusvamma, ja pitäisi siis malttaa olla liikkumatta. Vaikeata se tekee, en millään malttaisi olla paikallaan. Onneksi viikonloppuna on luvassa pakkasia, niin maltan ottaa rauhallisesti. Sitten koipi onkin taas jo varmaan kunnossa ja pääsee nauttimaan talviliikunnan riemuista! Luistelu on tosi nastaa, mutta ei se hiihtokaan pöllömpää ole!

Ulkoilullinen viikonloppu lopuillaan. Perjantai-iltana olin ystävien kanssa teatterissa ja sen jälkeen analysointi-kuulumisten vaihto-maailmanparannus-yms-olusilla. Kivaa oli!

Lauantaina pitkä hiihtolenkki taivaallisen ihanassa auringonpaisteessa! Latu oli jäinen, mutta ei se mitään, pellolla oli tosi kiva vain työntää sauvoilla eteenpäin, liukua ja nauttia upeasta auringonvalosta. Kun vielä hiihdon jälkeen pääsin avantosaunaan, olo oli onnellinen, maailma ihana ja surut kaikki poissa!

Tänään olin muutaman ystäväni kanssa luistelemassa. Olen löytänyt uuden, tosi kivan talviharrastuksen. Lainahokkareilla oli älyttömän kiva kiitää jäärataa ympäri, ja taas sain hyvässä seurassa vähän parantaa maailmaa ja höpöttää sitä sun tätä. Kävellen luisteluradalle ja kotia, tunti luistelua, ja vielä äänestyspaikalle reippaasti askeltaen, niin jopa lihaksissa tuntuu, että jotain on tehty! Ihana tunne!

Pian keittelen kannullisen teetä ja asettaudun sohvannurkkaan seuraamaan ääntenlaskentaa. Toinen kierros taitaa tulla, mutta toisaalta, saattaahan se olla niinkin, että Tarja pääsee suoraan. Jännä on seurata!

Olin ystäväni kanssa pääkaupungissa humputtelemassa viikonloppuna! Hotellissa yötä ja silleen!Lähdettiin lauantaiaamuna, ja kierreltiin vähän alennusmyyntejä. Tungos oli tyrmistyttävä ja lamaannuttava. Ei puhettakaan, että olisi kyennyt tekemään jotain ostoksia...no, säästyipähän rahat.

Ilta oli kiva! Mentiin Juttutupaan kuuntelemaan Laura Sippolan ja kumppaneiden lauluiltaa. Huippuhyvää musaa ja muutenkin kiva meininki. Erityistä plussaa mukavannäköiset ja oloiset miehet, joissa meidän tätsyjen silmä lepäsi. Ja muutaman kanssa päästiin oikein juttusillekin!! Siitä jatkoimme toiveikkaina Storyvilleen, tarkoituksena oli tietty löytää elämämme miehet! Mutta yllättävää kyllä, tavoite ei toteutunut. Paikka oli täynnä vielä meitäkin vanhempia pukuherroja kravatit ojennuksessa. Ei se ikä siis sinänsä haittaa, mutta ne puvut ja se fiilis...kyllä farkut ja villapaita on sentään upea asu komean miehen yllä! Musiikki sielläkin oli sinänsä hyvää, bändi soitti mm. Stevie Wonderia ja rockiakn jazzstantardien lomassa. Mutta sitä pukumeininkiähän me ei kauaa katteltu, ja jatkettiin Zetoriin, ja sehän oli taas muuta toista! Sieltäkään niitä elämämme miehiä ei sitten löytynyt, mutta muuten oli ihan rentoa. Tai siis ehkäpä juuri siksi.

Hotellin aamupala oli ylellinen ja runsas, ja sen jälkeen teimme vielä pitkän ja rauhallisen kävelylenkin Kaivopuiston rannassa mahtavassa auringonpaisteessa. Kuljeskelimme Huvilakadiun kautta takaisin keskustaan ja mietimme, että asuuko näissä kausiissa taloissa oikeasti onnellisia ihmisiä. Toivottavasti! Kävimme vielä lattella istuskelemassa ja parantamassa maailmaa ja miettimässä parinmuodostuksen vaikeutta ennen kotiin paluuta. Olo on kuin olis ulkomailla käynyt. Tosi kiva reissu. Kyllä sen voimalla taas jaksaa arkea pitkän matkaa eteenpäin!

Olin äsken hiihtämässä 18-vuotiaan tyttäreni kanssa! Ihmeiden aika ei siis ole ohi, hän itse ehdotti aamulla lomapäivän kunniaksi hihtolenkkiä! Sää oli mahtava, ladut huippukunnossa, niin että mikäpä oli sivakoidessa. matkaa taittui lähes 7 km, mikä on entiselle hiihtokammoiselle teinille ihan huippusaavutus, ja kaiken kukkkuraksi oli kivaa! Kotiin tultuamme sekoitin luonnonjukurtusta ja appelsiineistä juomat, ja sitten venyttelimme perusteellisesti Robert Glaspein hurmaavan jazzlevyn säestyksellä. Voisiko tästä enää lomapäivä parantua! Varsinkin, kun saan iltapäivällä toisen, jo maailmalle lehahtaneen lapseni kotiin, ja aion sen kunniaksi leipoa korvapuusteja. Siis hyvä äiti!!

Talitinttikin ja piipitti että ti-tyy. Ehkäpä tässä taas jaksaa uskoa valoon ja kevääseen ja elämäniloon!

Olen kirjoittanut päiväkirjaa koko pienen ( noh, pian 46 vuotta...) ikäni, milloin aktiivisemmin, milloin vähemmän aktiivisesti. Vanhaan päiväkirjaani olen viimeksi kirjoitellut viime kesänä mökillä.

Jos  elämässä kaikki sujuu hyvin, ei ole tarvetta kirjoittaa, mutta heti, kun tulee pulmia, niin mieleen muistuu rakas päiväkirja. Kulunut syksy on ollut elämässäni muutosten aikaa. Toinen lapsistani on ollut vaihto-oppilaana, toinen lähtenyt opiskelemaan, ja minä olen jäänyt kotiin ihmettelemään, mitä elämälläni tekisin. Ihmettely on ollut niin runsasta, etten ole edes päiväkirjaa tullut avanneeksi, mutta nyt kun nämä blogit ovat muotia, niin ajattelin saman tien päästää itkuni ja iloni ihmisten ilmoille.

Olen eronnut vajaat yhdeksän vuotta sitten, tuskin siis edes muistan, millaista on elää ydinperhe-elämää. Eron jälkeen olen asunut kolmestaan lapsieni -jotka siis eivät enää ole lapsia muutakuin äitinsä mielessä- kanssa. Elämä on täyttynyt työstä ja arjen pyörittämisestä. Lukuisten naisystävieni kanssa olen purkanut sydäntani ja pitänyt hauskaa ja vaeltanut Lappia ja reissannut Toscanassa ja nauttinut hurmaavia pitkiä lounaita ja tyhjentänyt muutaman punaviinipullon, noin niinkuin jotain mainitakseni. Muutama romanssinpoikanen on näinä vuosina ollut, mutta mitään lievää vakavampaa en ole ns. miesrintamalla saanut aikaiseksi. Olenkohan niin ikävä ihminen, vai mikä on vikana..

Nyt on elämäntilanteeni tosiaankin muuttumassa, ja tämä vuodatukseni on yksi niistä asioista, joiden kautta yritän ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Välillä sorrun itsesääliin ja muuhun alhaiseen, vaikka oikeasti tajuan,ettei elämässäni ole mitään hätää. Yritän näillä sivuilla saada itsesäälistä niintarpeekseni, ettei sillä asialla tarvitsisi läheisiään vaivata.

Nyt pääsin ihanasti alkuun, ja lähipäivinä lisää! Kiva!!