Olin äsken hiihtämässä 18-vuotiaan tyttäreni kanssa! Ihmeiden aika ei siis ole ohi, hän itse ehdotti aamulla lomapäivän kunniaksi hihtolenkkiä! Sää oli mahtava, ladut huippukunnossa, niin että mikäpä oli sivakoidessa. matkaa taittui lähes 7 km, mikä on entiselle hiihtokammoiselle teinille ihan huippusaavutus, ja kaiken kukkkuraksi oli kivaa! Kotiin tultuamme sekoitin luonnonjukurtusta ja appelsiineistä juomat, ja sitten venyttelimme perusteellisesti Robert Glaspein hurmaavan jazzlevyn säestyksellä. Voisiko tästä enää lomapäivä parantua! Varsinkin, kun saan iltapäivällä toisen, jo maailmalle lehahtaneen lapseni kotiin, ja aion sen kunniaksi leipoa korvapuusteja. Siis hyvä äiti!!

Talitinttikin ja piipitti että ti-tyy. Ehkäpä tässä taas jaksaa uskoa valoon ja kevääseen ja elämäniloon!